tiistai 11. syyskuuta 2012

Uusia tradenomeja valmistui Virroilta



Tampereen ammattikorkeakoulun Virtain toimipisteestä valmistui elokuussa 16 uutta tradenomia. Kaksivuotisen koulutuksen kohderyhmänä olivat työttömät tai työttömyysuhan alaiset opistoasteen tutkinnon suorittaneet henkilöt, joilla oli kokemusta erilaisista liiketoiminnan tehtävistä ja jotka halusivat laajentaa tutkintonsa amk-tutkinnoksi. Lähes kaikki opiskelijat suorittivat KESKOn mestarimyyjä-koulutuksen ja muutama osallistui K-Kauppiasopintoihin. 15 opintopisteen laajuinen harjoittelu suoritettiin kesällä 2011. Opinnäytetöistä suurin osa oli yrityksille tehtyjä tutkimus- ja kehittämisprojekteja.

Yksi opiskelija palasi työhönsä pitkän lomautuksen keskeydyttyä tammikuussa 2011. Hän siirtyi opiskelemaan työn ohessa Virtain aikuiskoulutusryhmään. Kaksi opiskelijaa työllistyi kevätlukukauden 2012 aikana. He jatkoivat opintojaan ja valmistuivat tässä ryhmässä. Yksi opiskelija perusti yrityksen kesällä 2012. Hän on hakenut jatkoaikaa opintojensa suorittamiseen. 16 tradenomiksi 31.8.2012 valmistuvasta kuudella on koulutusta vastaava työpaikka.
Helena Kairamo ja Heikki Toijala luovuttavat Ilya Ulaselle stipendin.

 

 

Teija Törmä piti valmistuneen opiskelijan puheen.

Teija Törmä: Valmistuneen opiskelijan puhe

Odotin koulun päättymistä innokkaasti. Vain siitä syystä, että aloittaessani työt opiskelujeni ohessa helmikuussa, minulla ei ollut enää yhtään aikaa itselleni. En ehtinyt enää lukea kirjoja, joka on minun rakkain harrastukseni.

Luen perinteisesti joka kesä Kaari Utrion romaaneja: aina samat romaanit uudestaan ja uudestaan. Kaari Utrio julkaisi ensimmäisen kirjansa vuonna 1968. (olin jo syntynyt, vaikka olenkin vain 28 ja risat). Hän on ollut neljä vuosikymmentä yksi Suomen suosituimpia kirjailijoita.  Nyt vieläkin, seitsemänkymmentävuotiaana, hän edelleen kirjoittaa yhden kirjan per vuosi.

Olen nyt elokuun kolmannen päivän jälkeen urakoinut Utrion tuotannosta kuusi kirjaa, viimeiseksi kirjan (2011) Oppinut neiti. Oppinut neiti on tarina suomalaisen opettajaneidin Sofia Malmin matkasta 1830-luvun Pietarin palatseista Lapin tuntureille ja Vantaanjoen viljaville vainioille. Utrion historiallisissa romaaneissa ja tietokirjoissa korostetaan naisen merkitystä ja voimaa ja samalla vastuuta yhteiskunnan koossapitävänä tekijänä. Historian tutkimusten perusteella Utrio toteaa, että vielä 150 vuotta sitten naisen asema hädin tuskin erosi orjan asemasta. Erona oli vain se, että nainen pystyi perimään omaisuutta, häntä ei voinut myydä tai tappaa. Naisella ei ollut oikeutta edes lapsiinsa. Ratkaisevina naisten koulutuksen askelina Kaari Utrio pitää naiselle myönnettyä äänestysoikeutta ja oikeutta ansaita. Kouluttautumisen mahdollistumisen myötä nainen uskomattoman nopeasti tunkeutui mukaan yhteiskunnalliseen elämään.

Nyt elämme tasa-arvoisessa yhteiskunnassa. Meidän ikäluokan perusopetus alkoi seitsemänvuotiaana. Yhdeksän vuoden oppivelvollisuuden jälkeen on koulun penkkejä kulutettu enemmän ja vähemmän vapaaehtoisesti lähes toinen mokoma. Minä olin toisen asteen koulussa yhteensä viisi vuotta: lukiossa kolme vuotta ja kauppaoppilaitoksessa kaksi vuotta. Lisänä tässä ovat vielä omaehtoiset kurssimuotoiset koulutukset sekä työhön liittyvään koulutukset.

Nyt meitä on tässä luokallinen oppineita neitejä, rouvia ja herroja: uusia liiketalouden tradenomeja. Olemme suorittaneet kahdessa vuodessa ammattikorkeakoulututkinnon Tampereen ammattikorkeakoulun Virtain toimipisteessä.

Minulle tämä opiskelujakso tuli oikein sopivaan ja hyvään saumaan: olin ollut pitkiä jaksoja työttömänä. Vakituisen työn menetin jo viime vuosituhannella, eikä siis näin ollen uskoa omaan osaamiseen ja hyödyllisyyteen enää oikein ollut. Ikänikään ei parantanut eikä paranna asemaa työmarkkinoilla. Hain tähän koulutukseen ja pääsin! Enpä olisi ikinä uskonut pärjääväni näin hyvin. Enkä osannut aavistaa, kuinka mukavaa on opiskella ja oppia uutta.

Oppimiskyky on kuulemma parhaimmillaan alle kaksikymppisellä, kun taas todellinen viisaus tulee vasta tiedon ja elämänkokemuksen yhdistelmänä. Oppiminen voidaan taas määritellä vuorovaikutteiseksi prosessiksi, jossa oppija muuntaa kokemuksiaan niin, että hänen tiedoissaan, taidoissaan ja asenteissaan tapahtuu pysyviä muutoksia. Minä olen oppinut. Minussa on tapahtunut muutos.  Kiitokset siitä kuuluu siskolleni Kaijalle, joka toimii työhönvalmentajana Honkalampi-säätiössä Itä-Suomessa. Hän on valmistunut muutama vuosi sitten ammattikorkeakoulusta yhteisöpedagogiksi. Hän juuri esitteli minulle tämän koulutuksen. Kiitokset Annelle, joka lähetti minulle 24.8.2010 klo 13:14 tekstiviestin, jossa luki ”nyt on munkin hakemus perillä.” Tuskin olisin yksin edes hakenut tänne. Kiitokset Helenalle  erinomaisista oppilasvalinnoista ja ihan parhaasta koulutuksesta. Minä olen työllistynyt haluamaani työpaikkaan juuri tämän koulutuksen ansiosta. Kiitos Päivikille hyvästä täydennyksestä Parkano-Seuraan. Kiitokset koko SAMLIKOH-ryhmälle ja kaikille opettajille. Teidän kanssanne on ollut ilo opiskella, ja ennen kaikkea - olen oppinut teiltä paljon.

Kirjojen lisäksi katson ainakin hetkellisesti lisääntyneellä vapaa-ajallani myös videoita. Viimeisin katsomani elokuva oli nimeltään Nälkäpeli. Nälkä oli ennen vanhaan se, mikä motivoi eniten työntekoon. Nykyään työtä tehdään ehkä paremminkin ”makean nälkään”. Nälkäpelin toivotuksen toistan teille kiitosten kera.  MAY THE ODDS BE EVER IN YOUR FAVOUR! “Olkoon onni teille myötäinen”.

10 SAMLIKOH kiittää ja kuittaa!

Kiitos!