Keväinen FLOW

Kuva R ja M Hyppönen

Auringon kivutessa päivällä yhä korkeammalle monelle meistä herää tarve uudistaa ja ehkäpä myös uudistua. Talviset pölyt halutaan ravistella nurkista ja tomuttaa muutenkin oikein kunnolla. Kunnostetaan venettä, polkupyöriä, pihakalusteita, varastoja, kesämökkiä ja puutarhaa. Ihanaa aikaa - luontokin uudistuu jälleen kerran. Sinnikkäät leskenlehdet ja krookukset puskevat väkisin roudan ja lumen alta - se on jokakeväinen ihme. 
Aurinko auttaa nauttimaan elämästä "tässä ja nyt".  
Kevät herättää minussa myös uusia ajatuksia. Tänä keväänä ovat mielessäni pyörineet sanat "mukavuusalue" ja "flow". 
Alunperin ne ärsyttivät "muodikkaina uudissanoina". Loppujen lopuksi, tämän elämänmuutokseni ansiosta, pidän niistä. Parempia vastaavia ilmaisuja näihin asioihin ei suomenkielestä taida löytyä?

Harva ajattelee nimenomaisesti sanaa "flow", vaikka monet ovat siinä olotilassa varmasti olleet. Käytännössä se mielestäni on tunne, jolloin kaikki sujuu, homma luistaa ja saan hyvällä fiiliksellä tehtyä sen, mitä tekemäni piti. Osaan ja voin keskittyä tekemiseeni täysillä ja uppoutua siihen. 

Flowsta käsitteenä on kirjoittanut professori Mihaly Csikszentmihaly. Hän yhdistää flown pitkälti taiteen ja luomisen työprosesseihin, jolloin ajan ja paikan taju tekijältä häviää kokonaan. 

Sen ei tarvitse olla niinkään korkealentoista. Olen itse joskus (aihetta vielä tuntematta) kieltäytynyt töissä esimerkiksi kahvitauosta sanoen:"En mä nyt tule, mulla on tässä just hyvä fiilis / ote / tekemisen ilo, teen tämän ensin loppuun". Monille teistä on varmasti käynyt näin myös?

Kun tiedostan selkeästi tälläisen "hyvän flown" selviän helpommin myös niistä mukavuusalueeni ylittävistä asioista, joita väistämättä eteeni tulee. Mitä vanhempi olen, sitä vastemielisempää minulle on mukavuusalueelta poistuminen, rajan ylittäminen, ponnisteleminen, pinnisteleminen, uuteen tarttuminen. Olen suorastaan lapsellisen onnellinen ja itseeni tyytyväinen, kun niin silloin tällöin olen tehnyt. 

Jos emme tee  oman mukavuusalueemme laajentamiseksi mitään, edes aivan vähän kerrallaan, voi oma elämä kutistua aika pieneksi. Jostain luinkin hyvän vertauksen: "Elämä kutistuu sohvan kokoiseksi". 

Olen mukavuudenhaluinen, selkärangaton laiskamato. En viitsisi millään kiinnostua minulle vaikeista asioista tai paneutua syvällisesti minua kiinnostamattomiin aiheisiin. Juuri tästä syystä oman mukavuusalueeni ylittäminen on tuntunutkin suurelta saavutukselta. Olen iloinen vaikkapa ikävältä tuntuvan koulutehtävän loppuun saattamisesta tai päivän kestäneestä suklaalakosta. "Hyvä, Outi, seuraavaksi sitten kahden päivän lakko." 

Yksinkertaistan asiaa ehkä liiaksi oppineiden mielestä?  
Haluan vain kertoa, mitä opin luettuani aiheesta muutaman sivun:

Opin paremmin pysähtymään hetkeksi tilanteeseen tai tekemiseen, jossa viihdyn ja jossa tunnen onnistumisen iloa.
 Niiden synnyttämä flow antaa energiaa ja vie eteenpäin. Kenties sinne mukavuusalueen reunalle tai sen ylikin. 

Kevään ensimmäinen. Kuva A. Terävä

Jäiden sulamista odotellessa teitä tervehtii

Outi

Taas uuden edessä!

Blogin ensimmäisen kirjoituksen aikaan alkanut klikkauskisa on nyt ohi. Joukkueemme sijoittui lopulta keskivaiheille: viralliset tulokset ovat vielä julkaisematta. Tänään raportoimme järjestäjille kisan kulusta omalta osaltamme. Raportissa joudumme toteamaan, että yllättävän vaikeata oli alun jälkeen innostua innovoimaan. Olemme kyllä miettineet siihen syitä. Oli yllättävän vaikeata motivoitua ylimääräiseen pinnistämiseen asian eteen. Panoksemme suuruuteen vaikutti, tottakai, myös kiireinen opiskelu- ja muun elämän tahti. Ensimmäisessä blogissamme mainitut "Jääkiekkoilijat" tekivät myös tehtävänsä motivoimisen suhteen menemällä ylivoimaiseen johtoon parissa tunnissa siitä, kun he ilmaantuivat listoille. Voittoon - epävirallisesti kuitenkin vielä - ylsi lopulta toinen ryhmä, "Auringonpalvojat". Onnittelut heille! Ja onnittelu myös kisajärjestäjälle loistavasta markkinointikikasta.

Olemme taas uuden edessä! Väistämätön tosiasia on, että nyt pukkaa kevättä!! Tänä vuonna se on opiskeluryhmällemme erilainen. Viimeksi teinivuosinamme olemme suunnitelleet minkälaisessa työssä kesän vietämme. Syventävä työharjoittelumme on siis alkamassa. Ryhmä hajoaa kesäksi puurtamaan omille kotipaikkakunnilleen - tiiviin kahdeksan kuukauden yhdessäolon jälkeen se tuntuu oudolta ja vähän haikealtakin.

Ennen tilapäistä eroa meidän on selvittävä alkavasta neljännestä opiskeluperiodista.

Ainakin minulle jaksosta tulee haastava "Johdon laskentatoimi" - kurssin muodossa. Vanhat ajatukset olemattomista taipumuksistani laskennan saralla on nyt heitettävä romukoppaan. On itse asetettava oma rima tässäkin oikealle tasolle, pidettävä se siinä ja ylitettävä se. Riman korkeus asetetaan vain itseä, ei muita varten. Niin tästä selviää, siihen uskon. 

Odottaakohan jotakuta kotona kukat naistenpäivän ja / tai hernekeitto laskiaisen kunniaksi?
 

Kuva M ja R Hyppönen

Naistenpäivän traditiot ovat laskeutumassa meille hitaasti idästä. Esimerkiksi Venäjällä sitä vietetään todella juhlavasti: ylimääräistä vapaata töistä kaikille, lahjoja ja kukkia vaimoille ja tyttärille, juhlia, yhdessäoloa ja naisen kauneuden ja naiseuden ylistämistä. Siis ei mikään "äitienpäivä" vaan kerrankin "nainen tuntee olevansa nainen". Ikuisuuskysymys: kerran vuodessako vain, vai sentään edes kerran vuodessa?

Kuva: A.Terävä

Itse ilahduin tänä aamuna "titityystä", joka kuului puusta aamulenkillä. Hyvältä tuntui myös tukeva asfaltti talvikengän alla. Joko pian on aika siirtyä tavallisiin lenkkareihin ja kävelykenkiin? 

Blogi aloitettiin kisatunnelmissa, mutta sitä on ajateltu jatkettavan opiskelijablogina. Kirjoittajina näemme toivottavasti pian myös muita kurssilaisiamme. Kirjoitusten ja kommenttien aiheet ovat vapaasti valittavissa.

Aurinkoista laskiaista, naistenpäivää ja kevättä! Kirjoittakaa, kommentoikaa ja voikaa hyvin! Outi