Taas uuden edessä!

Blogin ensimmäisen kirjoituksen aikaan alkanut klikkauskisa on nyt ohi. Joukkueemme sijoittui lopulta keskivaiheille: viralliset tulokset ovat vielä julkaisematta. Tänään raportoimme järjestäjille kisan kulusta omalta osaltamme. Raportissa joudumme toteamaan, että yllättävän vaikeata oli alun jälkeen innostua innovoimaan. Olemme kyllä miettineet siihen syitä. Oli yllättävän vaikeata motivoitua ylimääräiseen pinnistämiseen asian eteen. Panoksemme suuruuteen vaikutti, tottakai, myös kiireinen opiskelu- ja muun elämän tahti. Ensimmäisessä blogissamme mainitut "Jääkiekkoilijat" tekivät myös tehtävänsä motivoimisen suhteen menemällä ylivoimaiseen johtoon parissa tunnissa siitä, kun he ilmaantuivat listoille. Voittoon - epävirallisesti kuitenkin vielä - ylsi lopulta toinen ryhmä, "Auringonpalvojat". Onnittelut heille! Ja onnittelu myös kisajärjestäjälle loistavasta markkinointikikasta.

Olemme taas uuden edessä! Väistämätön tosiasia on, että nyt pukkaa kevättä!! Tänä vuonna se on opiskeluryhmällemme erilainen. Viimeksi teinivuosinamme olemme suunnitelleet minkälaisessa työssä kesän vietämme. Syventävä työharjoittelumme on siis alkamassa. Ryhmä hajoaa kesäksi puurtamaan omille kotipaikkakunnilleen - tiiviin kahdeksan kuukauden yhdessäolon jälkeen se tuntuu oudolta ja vähän haikealtakin.

Ennen tilapäistä eroa meidän on selvittävä alkavasta neljännestä opiskeluperiodista.

Ainakin minulle jaksosta tulee haastava "Johdon laskentatoimi" - kurssin muodossa. Vanhat ajatukset olemattomista taipumuksistani laskennan saralla on nyt heitettävä romukoppaan. On itse asetettava oma rima tässäkin oikealle tasolle, pidettävä se siinä ja ylitettävä se. Riman korkeus asetetaan vain itseä, ei muita varten. Niin tästä selviää, siihen uskon. 

Odottaakohan jotakuta kotona kukat naistenpäivän ja / tai hernekeitto laskiaisen kunniaksi?
 

Kuva M ja R Hyppönen

Naistenpäivän traditiot ovat laskeutumassa meille hitaasti idästä. Esimerkiksi Venäjällä sitä vietetään todella juhlavasti: ylimääräistä vapaata töistä kaikille, lahjoja ja kukkia vaimoille ja tyttärille, juhlia, yhdessäoloa ja naisen kauneuden ja naiseuden ylistämistä. Siis ei mikään "äitienpäivä" vaan kerrankin "nainen tuntee olevansa nainen". Ikuisuuskysymys: kerran vuodessako vain, vai sentään edes kerran vuodessa?

Kuva: A.Terävä

Itse ilahduin tänä aamuna "titityystä", joka kuului puusta aamulenkillä. Hyvältä tuntui myös tukeva asfaltti talvikengän alla. Joko pian on aika siirtyä tavallisiin lenkkareihin ja kävelykenkiin? 

Blogi aloitettiin kisatunnelmissa, mutta sitä on ajateltu jatkettavan opiskelijablogina. Kirjoittajina näemme toivottavasti pian myös muita kurssilaisiamme. Kirjoitusten ja kommenttien aiheet ovat vapaasti valittavissa.

Aurinkoista laskiaista, naistenpäivää ja kevättä! Kirjoittakaa, kommentoikaa ja voikaa hyvin! Outi