Keväinen FLOW

Kuva R ja M Hyppönen

Auringon kivutessa päivällä yhä korkeammalle monelle meistä herää tarve uudistaa ja ehkäpä myös uudistua. Talviset pölyt halutaan ravistella nurkista ja tomuttaa muutenkin oikein kunnolla. Kunnostetaan venettä, polkupyöriä, pihakalusteita, varastoja, kesämökkiä ja puutarhaa. Ihanaa aikaa - luontokin uudistuu jälleen kerran. Sinnikkäät leskenlehdet ja krookukset puskevat väkisin roudan ja lumen alta - se on jokakeväinen ihme. 
Aurinko auttaa nauttimaan elämästä "tässä ja nyt".  
Kevät herättää minussa myös uusia ajatuksia. Tänä keväänä ovat mielessäni pyörineet sanat "mukavuusalue" ja "flow". 
Alunperin ne ärsyttivät "muodikkaina uudissanoina". Loppujen lopuksi, tämän elämänmuutokseni ansiosta, pidän niistä. Parempia vastaavia ilmaisuja näihin asioihin ei suomenkielestä taida löytyä?

Harva ajattelee nimenomaisesti sanaa "flow", vaikka monet ovat siinä olotilassa varmasti olleet. Käytännössä se mielestäni on tunne, jolloin kaikki sujuu, homma luistaa ja saan hyvällä fiiliksellä tehtyä sen, mitä tekemäni piti. Osaan ja voin keskittyä tekemiseeni täysillä ja uppoutua siihen. 

Flowsta käsitteenä on kirjoittanut professori Mihaly Csikszentmihaly. Hän yhdistää flown pitkälti taiteen ja luomisen työprosesseihin, jolloin ajan ja paikan taju tekijältä häviää kokonaan. 

Sen ei tarvitse olla niinkään korkealentoista. Olen itse joskus (aihetta vielä tuntematta) kieltäytynyt töissä esimerkiksi kahvitauosta sanoen:"En mä nyt tule, mulla on tässä just hyvä fiilis / ote / tekemisen ilo, teen tämän ensin loppuun". Monille teistä on varmasti käynyt näin myös?

Kun tiedostan selkeästi tälläisen "hyvän flown" selviän helpommin myös niistä mukavuusalueeni ylittävistä asioista, joita väistämättä eteeni tulee. Mitä vanhempi olen, sitä vastemielisempää minulle on mukavuusalueelta poistuminen, rajan ylittäminen, ponnisteleminen, pinnisteleminen, uuteen tarttuminen. Olen suorastaan lapsellisen onnellinen ja itseeni tyytyväinen, kun niin silloin tällöin olen tehnyt. 

Jos emme tee  oman mukavuusalueemme laajentamiseksi mitään, edes aivan vähän kerrallaan, voi oma elämä kutistua aika pieneksi. Jostain luinkin hyvän vertauksen: "Elämä kutistuu sohvan kokoiseksi". 

Olen mukavuudenhaluinen, selkärangaton laiskamato. En viitsisi millään kiinnostua minulle vaikeista asioista tai paneutua syvällisesti minua kiinnostamattomiin aiheisiin. Juuri tästä syystä oman mukavuusalueeni ylittäminen on tuntunutkin suurelta saavutukselta. Olen iloinen vaikkapa ikävältä tuntuvan koulutehtävän loppuun saattamisesta tai päivän kestäneestä suklaalakosta. "Hyvä, Outi, seuraavaksi sitten kahden päivän lakko." 

Yksinkertaistan asiaa ehkä liiaksi oppineiden mielestä?  
Haluan vain kertoa, mitä opin luettuani aiheesta muutaman sivun:

Opin paremmin pysähtymään hetkeksi tilanteeseen tai tekemiseen, jossa viihdyn ja jossa tunnen onnistumisen iloa.
 Niiden synnyttämä flow antaa energiaa ja vie eteenpäin. Kenties sinne mukavuusalueen reunalle tai sen ylikin. 

Kevään ensimmäinen. Kuva A. Terävä

Jäiden sulamista odotellessa teitä tervehtii

Outi