Bäng – näin kaatuu matikkapeikko!

Tällä kertaa blogissa esiintyvät ilta- ja viikonloppuryhmä 10traden aikuisopiskelijat. Liiketalouden aikuistradenomikoulutus alkaa seuraavan kerran Virroilla vuonna 2013.

”Liiketalous on matemaattisesti lahjakkaiden laji ja olen aina halunnut päästä mukaan ”. Näin heittää TAMKin toisen vuoden aikuisopiskelija Tytti Päivärinta, joka on myös yrittäjä ja perheenäiti. Kunnianhimo ajoi Tytin laittamaan paperit sisään AMK yhteishaussa keväällä 2010.

Haastattelu: lähipäivänä pe 27.4.2012

1.        

      Mikä sai hakemaan kouluun?

Minulla ei ole teoreettista kokemusta, vaikka käytännössä olen ollut 20 vuotta yrittäjänä. Käytäntöä siis löytyy, mutta teoria puuttuu.

2.       Miten valitsit juuri tämän opiskelupaikan ja -ohjelman?

Tämä (Virrat) on lähellä kotia ja hain vain tänne, se oli suurin syy. Kun on lapsia, ei voi lähteä kovin kauas käytännön syistä. Koulutusohjelmasta saan omaan alaani tietoa. Kaikki opinnot ovatkin tavallaan olleet kiinnostavia, mutta kaikki ei ikävä kyllä vastaa tarpeitani, esim. kansainvälinen kauppa. Yrityksellämme ei ole ainakaan näillä näkymin tarkoitusta laajentaa asiakaskuntaa. Lisäksi olen aina pitänyt liiketalouden hallitsevia erittäin viisaina ja matemaattiset alat ovat olleet minulle aina suuri peikko.

3.       Millaisia odotuksia sinulla oli opiskelusta?

Minulla ei ollut mitään odotuksia. Tämä oli kuin hyppy pimeyteen. Valitsin aikuisopiskelun, sillä en voinut lähteä päiväopiskelijaksi. Aikuisopiskelu oli myös tulopoliittisesti fiksumpi vaihtoehto.

4.       Miten olet yhdistänyt aikuisopiskelun, lapset, kodin ja työn?

Huumorilla. Olen joutunut aikatauluttamaan elämäni kahden vuoden aikana täysin uusiksi. Kun lapset ovat koulussa tai nukkuvat, on aika tehdä kouluhommia. Koulun vuoksi myös omat harrastukset ovat jääneet täysin. Lapset ovat kuitenkin aina etusijalla. Koti voi räjähtää ja pyykit voi jäädä koneeseen, niillä ei ole nyt niin väliä.

5.       Oletko saanut muilta palautetta opiskeluistasi ym.?

Kyllä, olen saanut palautetta. Suurin osa tosi positiivista kun ovat kuulleet, että opiskelen ammattikorkeakoulussa. Palaute on ollut pääsääntöisesti positiivista, mm. olet reipas, sitkeä. Mieleenpainuvimman palautteen antoi paras ystävä: ”olet hullun kunnianhimoinen”. Yhtäkään negatiivista ei tule nyt mieleen, että ei sitä ainakaan paljoa ole tullut.

6.       Millainen olisi mielestäsi ideaalitilanne lähteä AMKin aikuispuolelle?

Ensimmäisenä mieleen tulee, että kun lapset ovat vähän isompia. Työn näkökulmasta, jos työpaikassa on vakaa tilanne, eikä mitään hirveitä muutoksia ole tulossa. Siten saa keskitettyä huomion enemmän kouluun, vaikka ainahan sitä jostain joutuu tinkimään.

7.       Miten aikuisopiskelu eroaa aikaisemmasta opiskelukokemuksestasi?

Aika paljon. Aikaisemmin olen opiskellut päiväopiskeluna luovilla aloilla esim. tanssimista ja nyt on miltei täysin tietokoneiden ääressä, sisältäen myös teoreettista opiskelua.

8.       Onko joku asia yllättänyt sinut liittyen koko opiskeluun?

Vaativuus on yllättänyt. Ja opiskelun kokonaisvaltaisuus, se vie kaiken ajan, omankin.

9.       Millaisia ominaisuuksia mielestäsi aikuisopiskelija tarvitsee?

Huumorintajua, sitkeyttä, pitkää pinnaa ja kunnianhimoa.

10.   Mikä saa sinut jatkamaan opiskelut loppuun?

Ääretön jääräpäisyys, periksi ei anneta.

11.   Ovatko odotuksesi täyttyneet?

kyllä ja enemmänkin.

12.   Anna kolme neuvoa opiskelua pohtiville

1.       mieti tarkkaan suuntautumisvaihtoehto 2. mieti realistisesti riittävätkö rahkeet 3. pidätä henkeä ja hyppää, siivet kyllä kantavat.

13.   Lähtisitkö uudelleen?

Luultavasti kyllä. Elämässä pääasia on olla matkalla, tämä on ollut huima matka. Juicen sanoin voisin tilannetta kuvata näin ”mistä tulemme, sen tiedän. Mihin olemme matkalla, osaan kuvitella. Sano missä mennään.

Sari Jalonen

10 Trade

Muutoksen aika!

Siitä tulee syksyllä kaksi vuotta kun uusi elämäni alkoi. Monen vuoden haaveilun jälkeen toiveeni yllättäen toteutui. Melko nopealla tempolla järjestin asiani kuntoon ja valmistuin tulevaan. Kaivoin laatikon pohjalta parikymmentä vuotta sitten hyvin palvelleen laskimeni ja puhaltelin sanakirjojeni päältä pölyt pois. Niitäkään en ollut tarvinnut viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen. Syyskuun lopulla 2010 valmistuin ensimmäiseen koulupäivääni. Minusta tuli aikuisopiskelija!

Olin jo pitkään haaveillut opiskelusta. Halusin uutta haastetta elämääni ja uuden ammatin. Halusin kehittää itseäni ja oppia uutta. Se vaan tuntui mahdottomalta toteuttaa. Maaseudulla asuva kahden lapsen asuntovelkainen perheenäiti ei niin vain lähde opiskelemaan. Työnsin itseni monta vuotta taka-alalle, sillä lapsieni sekä perheen hyvinvointi meni aina edelle. Missään vaiheessa en kuitenkaan luopunut haaveistani. Odotin oikeaa hetkeä, sillä uskoin sen tulevan. Kun jotain oikein kovasti toivoo, toive usein toteutuu. Ihmisellä täytyy olla haaveita ja unelmia joita kohti kulkea. Ilman niitä ei jaksaisi ja elämä olisi paljon tylsempää. Haaveet ja unelmat antavat elämälle tarkoituksen.

Koulun alku toi mukanaan uudet haasteet. Koulumatkoihin kului yllättävän paljon aikaa ja voimaa, samoin koulutehtäviin. Aivan ensimmäisenä täytyi oppia opiskelemaan. Taito oli ruostunut menneinä vuosikymmeninä. Viimeksi olin lukenut aapista ja opetellut tyttärieni kanssa yhteen ja vähennyslaskuja. Äkkiä opiskelin korkeakoulussa jossa lähtötaso oli aivan toinen. Astuin uuteen maailmaan eikä minulla ollut mitään käsitystä mitä tehdä. Ensimmäiset harmaat hiukseni sain englannin ja ruotsin tasokokeisiin valmistautuessani. Auts! Kielten opiskelu on aina ollut minulle haastavaa ja olin varma, etten selviäisi. Vain toisin kävi. 

Monen monta tenttiä on nyt takana. Luettuja kirjoja on vino pino ja kirjastontädit sekä kotipaikkakunnallani että opiskelukaupungissani ovat tulleet tutuiksi. Päähäni pänttäämäni tiedon määrä on valtava. Sinne ovat uponneet niin englannin kuin ruotsin sanat ja kieliopit, matematiikan prosenttilaskut, tutkimusosaamisen todennäköisyyskaaviot samoin kun veroasiatkin. Monta tietokoneohjelmaa on tullut tutuksi ja käytän niitä tänä päivänä jo sujuvasti. Aikaisemmin en tiennyt edes niiden olemassaolosta. Uuden oppiminen on huikea tunne! Tuntimäärä, jonka olen tämän lähes parin vuoden aikana opiskeluun käyttänyt, on suuri. Siinä menee Excel-taulukot sekaisin, kun ynnään yhteen opiskeltuja tunteja.

Matkan varrella olen tutustunut aivan huipputyyppeihin. Ryhmämme vertaistuki ja yhteen hiileen puhaltaminen ovat olleet vertaansa vailla. Kun joku väsyi matkan varrella, olivat tukijoukot heti valmiina. Ketään ei jätetty yksin murheidensa kanssa. Hyvät auttoivat heikompia, oli kyseessä mikä aine tahansa. Tehtäviä tehtiin välillä isollakin porukalla ja tsempattiin toisiamme tentteihin. Mitään tällaista en ole koskaan ennen kokenut!

Olen jälleen uuden edessä. Matka tradenomiksi oli työläs mutta antoisa. Opiskelijaelämäni alkaa pian olla ohitse ja katse täytyy siirtää kohti työelämää. Suurena haasteena tulee olemaan mielenkiintoisen ja antoisan työpaikan löytäminen. Mutta minulla on jälleen haaveeni. Unelmani joiden avulla jaksan ja joita kohti kuljen. Uskon jälleen siihen mihin aikaisemminkin. Kun jotakin oikein kovasti toivoo, se haave myös toteutuu!

Jaana Pekkala