Siitä tulee syksyllä kaksi
vuotta kun uusi elämäni alkoi. Monen vuoden haaveilun jälkeen toiveeni
yllättäen toteutui. Melko nopealla tempolla järjestin asiani kuntoon ja
valmistuin tulevaan. Kaivoin laatikon pohjalta parikymmentä vuotta sitten hyvin
palvelleen laskimeni ja puhaltelin sanakirjojeni päältä pölyt pois. Niitäkään
en ollut tarvinnut viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen. Syyskuun lopulla 2010
valmistuin ensimmäiseen koulupäivääni. Minusta tuli aikuisopiskelija!
Olin jo pitkään haaveillut
opiskelusta. Halusin uutta haastetta elämääni ja uuden ammatin. Halusin
kehittää itseäni ja oppia uutta. Se vaan tuntui mahdottomalta toteuttaa.
Maaseudulla asuva kahden lapsen asuntovelkainen perheenäiti ei niin vain lähde
opiskelemaan. Työnsin itseni monta vuotta taka-alalle, sillä lapsieni sekä
perheen hyvinvointi meni aina edelle. Missään vaiheessa en kuitenkaan luopunut
haaveistani. Odotin oikeaa hetkeä, sillä uskoin sen tulevan. Kun jotain oikein
kovasti toivoo, toive usein toteutuu. Ihmisellä täytyy olla haaveita ja unelmia
joita kohti kulkea. Ilman niitä ei jaksaisi ja elämä olisi paljon tylsempää.
Haaveet ja unelmat antavat elämälle tarkoituksen.
Koulun alku toi mukanaan
uudet haasteet. Koulumatkoihin kului yllättävän paljon aikaa ja voimaa, samoin
koulutehtäviin. Aivan ensimmäisenä täytyi oppia opiskelemaan. Taito oli
ruostunut menneinä vuosikymmeninä. Viimeksi olin lukenut aapista ja opetellut
tyttärieni kanssa yhteen ja vähennyslaskuja. Äkkiä opiskelin
korkeakoulussa jossa lähtötaso oli aivan toinen. Astuin uuteen maailmaan eikä
minulla ollut mitään käsitystä mitä tehdä. Ensimmäiset harmaat hiukseni sain
englannin ja ruotsin tasokokeisiin valmistautuessani. Auts! Kielten opiskelu on
aina ollut minulle haastavaa ja olin varma, etten selviäisi. Vain toisin kävi.
Monen monta tenttiä on nyt
takana. Luettuja kirjoja on vino pino ja kirjastontädit sekä kotipaikkakunnallani
että opiskelukaupungissani ovat tulleet tutuiksi. Päähäni pänttäämäni tiedon määrä on valtava. Sinne ovat uponneet niin englannin kuin ruotsin
sanat ja kieliopit, matematiikan prosenttilaskut, tutkimusosaamisen
todennäköisyyskaaviot samoin kun veroasiatkin. Monta tietokoneohjelmaa on
tullut tutuksi ja käytän niitä tänä päivänä jo sujuvasti. Aikaisemmin en
tiennyt edes niiden olemassaolosta. Uuden oppiminen on huikea tunne!
Tuntimäärä, jonka olen tämän lähes parin vuoden aikana opiskeluun käyttänyt, on
suuri. Siinä menee Excel-taulukot sekaisin, kun ynnään yhteen opiskeltuja
tunteja.
Matkan varrella olen
tutustunut aivan huipputyyppeihin. Ryhmämme vertaistuki ja yhteen hiileen
puhaltaminen ovat olleet vertaansa vailla. Kun joku väsyi matkan varrella,
olivat tukijoukot heti valmiina. Ketään ei jätetty yksin murheidensa kanssa.
Hyvät auttoivat heikompia, oli kyseessä mikä aine tahansa. Tehtäviä tehtiin
välillä isollakin porukalla ja tsempattiin toisiamme tentteihin. Mitään
tällaista en ole koskaan ennen kokenut!
Olen jälleen uuden edessä.
Matka tradenomiksi oli työläs mutta antoisa. Opiskelijaelämäni alkaa pian olla
ohitse ja katse täytyy siirtää kohti työelämää. Suurena haasteena tulee olemaan
mielenkiintoisen ja antoisan työpaikan löytäminen. Mutta minulla on jälleen
haaveeni. Unelmani joiden avulla jaksan ja joita kohti kuljen. Uskon jälleen
siihen mihin aikaisemminkin. Kun jotakin oikein kovasti toivoo, se haave myös
toteutuu!
Jaana Pekkala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti