Mitä opin tänään?

Tätä kirjoittaessani on opiskelumme kestänyt vuoden, yhden kuukauden ja 14 päivää. "Loppumme on lähellä", olemmehan nimittäin ajatelleet valmistua tradenomeiksi alle kahdessa vuodessa. 

Se on aika paljon vähemmän kuin 3,5 vuotta, jos olen Eerolta mitään oppinut?

Juuri nyt on menossa koulutuksemme raskain vaihe pitkine luentopäivineen ja raskaine ainekokonaisuuksineen. Onneksi viestinnän opettajamme Heli, tutorimme Helena ja "graafikkomme" Antti tietävät, että oppimista voi tapahtua muutenkin kuin luentoja kuuntelemalla. 

Siispä he pakkasivat meidät sekä nuorten medianomiopiskelijoiden Kuva11-ryhmän bussiin, ja kuljettivat päivän ympäri eteläistä Pohjanmaata. 

Reissun tarkoitus oli saada oppia yrittämisestä ja viestinnästä, ammattilaisten kertomana, käytännössä.

Veljekset Keskinen Oy:ssä meidät vastaanotti koulutuspäällikkö Esko Hietakangas.

Persoonallisesti sisustetussa kokous- ja juhlatilassa hän kertoi meille yrityksen taustoista, sen strategiasta, johtamisfilosofiasta ja visioista. 

Vaikka itse en välttämättä kuulu heihin, joista on hauskaa shopata päivä hehtaarihallissa, leiriytyä yöksi parkkialueelle asuntovaunuun ja osallistua aamusta "miljoonakisaan", täytyy yrittäjän rohkeutta ja innovatiivisuutta ihailla. 

Vesa on aikanaan ennakoinut ostosmatkailun kasvavat markkinat ja rohkeasti  kutsunut Tuuriin bussilasteittain ihmisiä ympäri maan - maailmaltakin. 

 
Hän on osannut tarjota sitä, mitä kansa haluaa.

Ehkä hän on myös tarjonnut kansalle jotain, mitä he eivät aiemmin edes tienneet haluavansa? 

Yhtä kaikki, Keskinen Oy on Suomenselän alueella suurin työllistäjä - 400 henkeä, kesällä 700. Välillisesti se työllistää ties kuinka monta ihmistä lisää. 

Koska hyvä blogikirjoitus on lyhyt, siirtyy tämä porukka nyt seuraavaan kohteeseensa.

 

Pramia Oy:ssä Jalasjärvellä emäntämme Minna Kallio-Kyyny odotteli meitä glögitarjottimensa kanssa. Vau - vahvaa ja hyvää, oman tehtaan glögiä! 

Minna kertoi meille yrityksestä, sen innovaatioista sekä vahvasta kestävään kehitykseen ja kierrätykseen perustuvasta strategiasta. 

Tässäkin yrityksessä omistaja on rohkea ja uskaltaa ottaa riskejä. Oma tuulivoimala, korkkiaan myöten kierrätettävät pullot ja moderni tehdas taitavat olla tämän yrityksen kilpailuedut näillä alkoholivalmistuksen vaikeilla markkinoilla? 

Nyt ei kerkeä sitä enempää pohtia sillä seuraava paikka odottaa jo! 

Vatsat täynnä herkullista lihasoppaa (kiitos Minna ja Virtain Osuuspankki) jatkoimme kohti Parkanoa. 

Nuorten  reippaan yhteislaulun raikuessa takapenkiltä saavuimme METLAan. 

Koska olimme kovasti myöhässä, siirryimme kiireesti kokoustilaan kuulemaan toiminnasta, hankkeista ja viestinnästä. 

Lasse Aro valotti meitä taustoista; monelle valtion tutkimuslaitoksen olemassaolosta tai tehtävästä ei ehkä aiemmin ollutkaan paljoa tietoa. 

Tämä Parkanon yksikkö työllistää 32 henkilöä ja yhdeksän tutkijaa. Se on Euroopan kolmanneksi suurin alan organisaatio. 

METLAn tehtävänä on muun muassa tutkia metsiemme kuntoa ja metsäekosysteemimme rakennetta, pitää yllä metsäympäristön tietovarantoa, sekä omalta osaltaan vahvasti tukea metsiin perustuvaa yritys- ja elinkeinotoimintaa. Käynnissä on myös pitkiä tutkimusprosesseja lääketeollisuuden kanssa.

Eveliina Oinas kertoi meille pian päättyvästä "Elivoimainen puuverstas" -hankkeesta.
Pirkanmaan 370 puutuotealan yritystä on vahvistanut markkinointiviestintäänsä, verkostoitunut ja lujittanut hankkeen puitteissa maakuntayhteistyötään. Eveliina on tehnyt monipuolista käytännön tiedotus,- markkinointi- ja PR-työtä kiertäen eri yrityksissä, keräten rekistereitä ja ylläpitäen hankkeen kotisivuja. 

Koko METLAn viestinnästä meille kertoi Aimo Jokela. 

Viestintätyö tässäkin organisaatiossa on moninaista ja vaihtelevaa. Vaikutuksen teki erityisesti ajantasaiselta vaikuttanut, tehokas sisäinen viestintä. Intrassa kulkevat ajantasaiset tiedot niin konttoreissa tapahtuvasta toiminnasta kuin työntekijöiden liikkumisestakin. 

Ulkoisessa viestinnässä METLAssa keskitytään nettisivuihin, tapahtumista tiedottamiseen ja uutiskirjeiden tekemiseen ja lähettämiseen kaikille sidosryhmille. Osa viesteistä tehdään yhteistyössä tutkijoiden kanssa. Siinä viestijän ammattitaitoa koetellaan; miten saada tutkijan kieli ymmärrettäväksi kaikille vastaaonttajille?

Oman esityksensä meitä varten oli valmistanut myös Markku Kujansuu elinkeinoyhtiö Kehitysparkista. 

Tässä Kihniön kunnan ja Parkanon kaupungin yhdessä omistamassa yhtiössä toiminnan perusajatuksena on tuottaa elinkeinoelämälle asiakaslähtöistä palvelua luottamuksellisesti ja joustavasti yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. He avustavat aloittavia yrittäjiä starttineuvonnallaan ja vahvistavat alueen elinkeinotoimintaa sekä alueyhteistyötä. Käytännössä sieltä voi siis saada apua esimerkiksi rahoituskanavien etsimisessä, yritystoiminnan kehittämisessä tai vaikkapa uuden liikeidean hiomisessa. Kehitysparkki työllistää kolme henkilöä ja se on osa Työ- ja Elinkeinoministeriön Yritys-Suomi-hanketta. 

Yrittämisen iloista ja murheista olisi varmasti riittänyt juttua Markunkin kanssa vielä pitkään, mutta iltapäivä oli ehtinyt vierähtää pitkälle: oli päästettävä isännätkin kotimatkalle.   

Summa summarum: "Mitä opin tänään?"

- Yrittäjän on oltava rohkea ja miellellään vähän "hullu".

- Yrityksen strategian on oltava selkeä.

- Johtamisfilosofian on toimittava myös käytännössä.

- On oltava valmis nopeisiin päätöksiin ja huonojen   päätösten perumiseen.

- On panostettava oman liikeideansa ja strategiansa hiomiseen myös toiminnan käynnistyttyä.

- On keskityttävä oman, ainutlaatuisen kilpailuetunsa esilletuomiseen kaikessa viestinnässä.

- On muistettava, että kaikessa toiminnassa on viestintä aina mukana. 

- Jokainen yrityksen sidosryhmiin kuuluva muokkaa yrityskuvaa tavalla tai toisella.

- Sosiaalisen median kautta huonot viestit leviävät laajalle erittäin nopeasti.

- Yrityksen perustamiseen saa tukea Suomessa monilta eri tahoilta.

Vaikka näissä teeseissä ei ollut minulle varsinaisesti mikään täysin uutta, vahvistivat ne kuitenkin käsityksiäni sekä viestinnän vaikutuksesta kaikkeen yritystoimintaan että yrittäjyyden haasteista ja sen mahdollisuuksista. 

Kiitos koko ryhmämme puolesta retken järjestäjille, iloisille matkatovereillemme ja kuljettajallemme. 

Kiitän myös kohdeyritysten edustajia: 

mieltä lämmitti hyvin valmistellut esitykset ja kaikkialla saamamme lämmin vastaanotto. 

Kyllä matkailu avartaa! 

Mahdollisimman valoisaa syksyä kaikille teille toivottaa

Outi

Kaikki blogin kuvat: Timo Salminen

Vierailumme Un!!kissa 2.5.2011

Kirjoitan nyt ensimmäisen kerran blogiin oman tekstin. Tuntuu hieman juhlalliselta. Lupauduin kertomaan vierailustamme mainostoimisto Uniikkin. 

Suuri osa opiskelijaryhmästämme 2.5.2011

Kävimme Uniikissa viime maanantaina. Mukana oli suurin osa opiskelijaryhmästämme ja viestinnän opettaja Heli. Oli kolea kevätpäivä, kun menimme yritysvierailulle Uniikkiin. Mielessäni oli muutama kysymys varattuna kun tulisi sopiva hetki kysyä yrittäjyydestä ja yleensä mainostoimistoalalta. Outi otti ryhmästämme pari valokuvaa yrityksen edessä ennen kuin astuimme sisälle. Kaikki olivat iloisella tuulella. Astuimme sisälle lämpimään. Sisällä odotti Leena, joka oli jo aiemmin saapunut Uniikkiin. Laitoimme takit naulakkoon ja yrittäjät Henna ja Juha-Matti tervehtivät meitä. Tunnelma oli rento ja miellyttävä. Kahvia ja keksejä oli tarjolla. Etsimme istumapaikat ja aloimme jutustelemaan yrittäjäpariskunnan kanssa. Henna ja Juha-Matti näyttivät ensin "pakolliset" esittelydiat ja referenssejä töistään, joita ovat tehneet asiakkaille. Kun katsoimme Hotelli Mesikämmenelle tehtyjä nettisivuja, ajattelin, että ompas hienoja, voi kun osaisin luoda jotain tuollaista. Yrittäjistä paistoi ammattiylpeys ja ammattitaito. Sitten alkoi itse keskustelu. Ryhmämme esitti paljon kysymyksiä yrittäjille. Oli todella mielenkiintoista kuunnella, kuinka mainostoimistossa toimitaan ja millaisia asioita yrittäjyydessä tulee vastaan tällä alalla. Työtä täytyy olla valmis tekemään paljon, varsinkin alussa. No, se tuskin on mikään uusi asia meille. Ennakkoluulottomuus ja rohkeus ovat myös näiden yrittäjien hyveitä. Olen itse asiassa itsekin mahdollisesti kiinnostunut alan yrittäjyydestä. Pienen pieni haave siintää jossain sisälläni omasta mainostoimistosta ja itsensä työllistämisestä sillä tavalla, mikäli hyvää työpaikkaa ei kuulu. Minulle jäi päälimmäiseksi mieleeni se, että mikäli haluaa yrittää mainostoimistoalalla tai ylipäänsä työskennellä sillä alalla, tulisi osata hyvin käytettävät tietokoneohjelmat. Täytyy olla myös kekseliäs, luova ja toimia hyvin ihmisten kanssa. Totesin mielessäni, että vaikka olemme harjoitelleet Adoben grafiikkaohjelmia koululla, niin minun osaaminen niissä on kuitenkin lapsen kengissä. Kaipaan niissä lisää harjoitusta. Tein päätöksen, että harjoittelen kokeiluversioilla kotona kesällä lisää. Toivon myös, että työharjoittelussa saan sellaisia työtehtäviä, että voin käyttää ko. ohjelmia. On aina mielekkäämpää tehdä oikeita töitä, kun miettiä, mitähän nyt tekis. Lähtiessämme en katsonut kelloa, arvioni mukaan vierailu kesti noin 1,5 tuntia. Minulle jäi vierailusta kiva mieli ja koin, että se oli hyödyllinen. Sitä en vielä tiedä, millä tavalla, mutta tunne oli kuitenkin tuo. 

 

Henna ja Juha-Matti Wilska 2.5.2011

 

Henna ja Juha-Matti Wilska perustivat Uniikin 2009 alun perin Killinkoskelle. Virroille Mäkitielle yritys muutti tämän vuoden tammikuussa. Osakkaina ja työntekijöinä ovat copywriter Juha-Matti ja AD Henna, jotka ovat  toimineet  mainosalalla liki 10 vuotta. Uniikki tarjoaa kaikki markkinointiviestinnän palvelut: brändi-ja markkinointistrategiat, kampanja-ja mainossuunnittelut, www-sivujen tuotannot, lehtien taitot, logot, käyntikortit, esitteet, jne. Uniikin asiakkaita ovat monen alan yritykset, mm. Hotelli Mesikämmen Oy, Joutsenjärven luomutila ja Pohjois-Hämeen Puhelin Oy sekä monia muita...

Hyvää työharjoittelua ja kesää kaikille!

Solveig Stenberg

Kummallisia pääsiäismietteitä

Olen ollut todella tylsää seuraa viime päivät. Lähimpien seurassa olen ollut hajamielinen ja ystävien seurassa rasittava. Ajatukseni askartelevat matemaattisessa lahjakkuudessa, tai enemmänkin sen puuttumisessa. Kyläilen rasitukseen saakka taloushallinnon tehtävissä työskentelevien ystävieni luona ja vaadin vastauksia. Kaipaan erityisesti vastausta kysymykseen:"Mistä voin tietää (ulkoa opettelematta), että tämä lasketaan juuri näin?". Minulle sanotaan, että "se vain menee näin, loogisesti kun ajattelet, näiden suhdehan pitää selvittää saadaksesi tietää, mikä on x ". Joku heistä ymmärtää kysymykseni ja ongelmani, joku ei voi millään käsittää, miksi en voi hahmottaa näitä asioita "luonnollisesti".

Johdon laskentatoimi-kurssin seurauksena ajatukseni askartelevat siis nyt koko ajan oppimisen ongelmissa, eri aivolohkojen toiminnassa, affektiivis-motivationaalisissa kysymyksissä (käsite luettu Kasvatus-lehden artikkelista, julkaisusta numero 4 / 2004) ja kaikenlaisessa muussa aiheeseen liittyvässä. Mieleen palautuu oma oppimishistoriani kansakoulusta alkaen. Ensimmäisissä neljässä kevättodistuksissa "laskento" oli 6. Seuraavissa viidessä  matematiikka oli 4 tai 5. Lukiossa sama jatkui. Paitsi kerran, lukion ensimmäisessä joulutodistuksessa, matikka oli 7. Opettajana oli silloin sijainen, "Hiiri", kuten häntä kutsuimme. Ilmeisesti hänen opetusmetodinsa olivat parempia kuin muiden. Tai aihealue sattui tuolloin lukion ekalla, lyhyessä matematiikassa, olemaan helppo. Olin kuitenkin ylpeä numerostani ja ajattelin: kyllä tämä tästä. Mutta ei . Ehtoja suoritin koko lukion ajan joka kesä. 

Näihin päiviin saakka minua on lähinnä naurattanut muisto siitä, kun sain 15-vuotislahjaksi matematiikan ja fysiikan opettajilta vieterillä toimivan leppäkerttulelun: "Voit leikkiä tällä nämä meidän tunnit".

Mitä ajattelette, viestittivätkö he minulle näiden aineiden oppimisen tärkeyttä?

Lukiessani tämän koulutuksen esittelyä kesän kynnyksellä vuosi sitten mietin, pärjäänkö laskennan aineissa, joita tutkintoon tässä muodossaan sisältyy yhtä paljon kuin markkinoinnin kurssejakin. Jaksanko pinnistellä? Mitä olen oppinut työelämän käytännön laskennassa? Minkälainen motivaatio minulla on koittaa puristaa itsestäni enemmän kuin koskaan olen "laskemisen" vuoksi tehnyt?

Päätin, että pärjään. Aloitan laskennan kurssit puhtaalta pöydältä. Unohdan angstit, joita aihealue minulle tuottaa.

En pidä itseäni mitenkään epäloogisena enkä erityisen tyhmänä. Monissa asioissa elämän eri alueilla minulla on  hyvä päättely- ja havainnointikyky. Käytännön ongelmien ratkaisuissa olen  tehokas. Työelämässä tein tulosta ja mittailin kustannuksia, hinnoittelin ja arvioin mihin kannattaa panostaa ja mihin ei. Mutta joku muu kantoi lopullisen vastuun siitä, että päättelyni ja laskutapani olivat oikeita (ja korjautti huolimattomuusvirheeni). Joku laski kertoimet minulle tarvittaessa - tai kertoi, miten ne itse lasken - auttoi rakentamaan tarvittavat laskentakaavat. Tarkoista sisäisen laskennan  raporteistaan se joku sitten tarkasti kanssani, että olen pysynyt "aisoissa". 

Liiketoiminnan ymmärtäminen käytännön tasolla on riittänyt minun tehtävissäni. Selväähän on, että en jatkossakaan hakeudu tehtäviin, joissa suurin osa ajasta kuluisi numeroiden tuottamisessa.

Kiinnostukseni ja lahjani ovat muualla.Tästä lauseesta ajatukseni siirtyvätkin sitten nimenomaan tuohon lahjakkuuteen ja kiinnostukseen. Kumpi on suurempi tekijä oppimisessani? Olenko jo kansakoulun ensimmäisellä osannut päättää, että minua ei laskento kiinnosta? En usko.

Lukija voisi kuvitella, että painin tässä suurtenkin matemaattisten ongelmien kimpussa. Ehei, opettelen vasta operatiivisen laskennan perusteita. Enkä edes ensimmäistä kertaa: ravintolakoulussa ja kauppaopistossa samantyyppiset asiat on jo käyty läpi. Silti olen aivan kuin uuden edessä, jälleen kerran.

Kummityttäreni saa syksyllä opetettavakseen oman "ekan luokan". Eilen pakkasimme hänen muuttolaatikoihinsa väritikkuja, joita hän aikoo käyttää seitsenvuotiaiden alkeisopetuksessa syksyllä.

Aijon käyttää tilaisuuden hyväkseni ja seurata opetusta sivusta. Aloitan alusta.         

Kaunista kevättä kaikille!

Outi

Keväinen FLOW

Kuva R ja M Hyppönen

Auringon kivutessa päivällä yhä korkeammalle monelle meistä herää tarve uudistaa ja ehkäpä myös uudistua. Talviset pölyt halutaan ravistella nurkista ja tomuttaa muutenkin oikein kunnolla. Kunnostetaan venettä, polkupyöriä, pihakalusteita, varastoja, kesämökkiä ja puutarhaa. Ihanaa aikaa - luontokin uudistuu jälleen kerran. Sinnikkäät leskenlehdet ja krookukset puskevat väkisin roudan ja lumen alta - se on jokakeväinen ihme. 
Aurinko auttaa nauttimaan elämästä "tässä ja nyt".  
Kevät herättää minussa myös uusia ajatuksia. Tänä keväänä ovat mielessäni pyörineet sanat "mukavuusalue" ja "flow". 
Alunperin ne ärsyttivät "muodikkaina uudissanoina". Loppujen lopuksi, tämän elämänmuutokseni ansiosta, pidän niistä. Parempia vastaavia ilmaisuja näihin asioihin ei suomenkielestä taida löytyä?

Harva ajattelee nimenomaisesti sanaa "flow", vaikka monet ovat siinä olotilassa varmasti olleet. Käytännössä se mielestäni on tunne, jolloin kaikki sujuu, homma luistaa ja saan hyvällä fiiliksellä tehtyä sen, mitä tekemäni piti. Osaan ja voin keskittyä tekemiseeni täysillä ja uppoutua siihen. 

Flowsta käsitteenä on kirjoittanut professori Mihaly Csikszentmihaly. Hän yhdistää flown pitkälti taiteen ja luomisen työprosesseihin, jolloin ajan ja paikan taju tekijältä häviää kokonaan. 

Sen ei tarvitse olla niinkään korkealentoista. Olen itse joskus (aihetta vielä tuntematta) kieltäytynyt töissä esimerkiksi kahvitauosta sanoen:"En mä nyt tule, mulla on tässä just hyvä fiilis / ote / tekemisen ilo, teen tämän ensin loppuun". Monille teistä on varmasti käynyt näin myös?

Kun tiedostan selkeästi tälläisen "hyvän flown" selviän helpommin myös niistä mukavuusalueeni ylittävistä asioista, joita väistämättä eteeni tulee. Mitä vanhempi olen, sitä vastemielisempää minulle on mukavuusalueelta poistuminen, rajan ylittäminen, ponnisteleminen, pinnisteleminen, uuteen tarttuminen. Olen suorastaan lapsellisen onnellinen ja itseeni tyytyväinen, kun niin silloin tällöin olen tehnyt. 

Jos emme tee  oman mukavuusalueemme laajentamiseksi mitään, edes aivan vähän kerrallaan, voi oma elämä kutistua aika pieneksi. Jostain luinkin hyvän vertauksen: "Elämä kutistuu sohvan kokoiseksi". 

Olen mukavuudenhaluinen, selkärangaton laiskamato. En viitsisi millään kiinnostua minulle vaikeista asioista tai paneutua syvällisesti minua kiinnostamattomiin aiheisiin. Juuri tästä syystä oman mukavuusalueeni ylittäminen on tuntunutkin suurelta saavutukselta. Olen iloinen vaikkapa ikävältä tuntuvan koulutehtävän loppuun saattamisesta tai päivän kestäneestä suklaalakosta. "Hyvä, Outi, seuraavaksi sitten kahden päivän lakko." 

Yksinkertaistan asiaa ehkä liiaksi oppineiden mielestä?  
Haluan vain kertoa, mitä opin luettuani aiheesta muutaman sivun:

Opin paremmin pysähtymään hetkeksi tilanteeseen tai tekemiseen, jossa viihdyn ja jossa tunnen onnistumisen iloa.
 Niiden synnyttämä flow antaa energiaa ja vie eteenpäin. Kenties sinne mukavuusalueen reunalle tai sen ylikin. 

Kevään ensimmäinen. Kuva A. Terävä

Jäiden sulamista odotellessa teitä tervehtii

Outi

Taas uuden edessä!

Blogin ensimmäisen kirjoituksen aikaan alkanut klikkauskisa on nyt ohi. Joukkueemme sijoittui lopulta keskivaiheille: viralliset tulokset ovat vielä julkaisematta. Tänään raportoimme järjestäjille kisan kulusta omalta osaltamme. Raportissa joudumme toteamaan, että yllättävän vaikeata oli alun jälkeen innostua innovoimaan. Olemme kyllä miettineet siihen syitä. Oli yllättävän vaikeata motivoitua ylimääräiseen pinnistämiseen asian eteen. Panoksemme suuruuteen vaikutti, tottakai, myös kiireinen opiskelu- ja muun elämän tahti. Ensimmäisessä blogissamme mainitut "Jääkiekkoilijat" tekivät myös tehtävänsä motivoimisen suhteen menemällä ylivoimaiseen johtoon parissa tunnissa siitä, kun he ilmaantuivat listoille. Voittoon - epävirallisesti kuitenkin vielä - ylsi lopulta toinen ryhmä, "Auringonpalvojat". Onnittelut heille! Ja onnittelu myös kisajärjestäjälle loistavasta markkinointikikasta.

Olemme taas uuden edessä! Väistämätön tosiasia on, että nyt pukkaa kevättä!! Tänä vuonna se on opiskeluryhmällemme erilainen. Viimeksi teinivuosinamme olemme suunnitelleet minkälaisessa työssä kesän vietämme. Syventävä työharjoittelumme on siis alkamassa. Ryhmä hajoaa kesäksi puurtamaan omille kotipaikkakunnilleen - tiiviin kahdeksan kuukauden yhdessäolon jälkeen se tuntuu oudolta ja vähän haikealtakin.

Ennen tilapäistä eroa meidän on selvittävä alkavasta neljännestä opiskeluperiodista.

Ainakin minulle jaksosta tulee haastava "Johdon laskentatoimi" - kurssin muodossa. Vanhat ajatukset olemattomista taipumuksistani laskennan saralla on nyt heitettävä romukoppaan. On itse asetettava oma rima tässäkin oikealle tasolle, pidettävä se siinä ja ylitettävä se. Riman korkeus asetetaan vain itseä, ei muita varten. Niin tästä selviää, siihen uskon. 

Odottaakohan jotakuta kotona kukat naistenpäivän ja / tai hernekeitto laskiaisen kunniaksi?
 

Kuva M ja R Hyppönen

Naistenpäivän traditiot ovat laskeutumassa meille hitaasti idästä. Esimerkiksi Venäjällä sitä vietetään todella juhlavasti: ylimääräistä vapaata töistä kaikille, lahjoja ja kukkia vaimoille ja tyttärille, juhlia, yhdessäoloa ja naisen kauneuden ja naiseuden ylistämistä. Siis ei mikään "äitienpäivä" vaan kerrankin "nainen tuntee olevansa nainen". Ikuisuuskysymys: kerran vuodessako vain, vai sentään edes kerran vuodessa?

Kuva: A.Terävä

Itse ilahduin tänä aamuna "titityystä", joka kuului puusta aamulenkillä. Hyvältä tuntui myös tukeva asfaltti talvikengän alla. Joko pian on aika siirtyä tavallisiin lenkkareihin ja kävelykenkiin? 

Blogi aloitettiin kisatunnelmissa, mutta sitä on ajateltu jatkettavan opiskelijablogina. Kirjoittajina näemme toivottavasti pian myös muita kurssilaisiamme. Kirjoitusten ja kommenttien aiheet ovat vapaasti valittavissa.

Aurinkoista laskiaista, naistenpäivää ja kevättä! Kirjoittakaa, kommentoikaa ja voikaa hyvin! Outi

Leontopodium Alpinum - Edelweiss

Hiihtolomat ovat alkaneet tai alkamassa suomenmaassa. Laskettelijoille sekä hiihtäjille riittää latuja ja rinnettä valittavaksi asti. Etelästäkään ei tarvitse matkustaa kauas päästäkseen hiihtämään. Tämä tietysti näkyy ikävästi Lapin kohteiden sesongissa. Radiosta kuulin, että keskukset täyttyvät, vaikkakin varaukset tehdään nyt lähempänä loma-ajankohtaa. Hyvä niin!

Jaksettuani (toivottavasti, vielä on pikkuisen matkaa jäljellä) kahlata läpi toisen lumisen ja kylmän talven Suomessa, en kovasti ikävöi lumen keskelle lomailemaan. 

Vaikka lumi ja jää ei minua enää jaksa innostaa, ovat Alpit silti aina kiehtovat ja kauniit; vaikkapa lentokoneesta kuvattuna. Vuoristojono polveilee ja kiemurtelee kahdeksan valtion läpi Euroopan suurimpana ja korkeimpana vuoristona. Se on myös Euroopan nuorin vuoristo: vain noin 55 miljoonaa vuotta vanha.
Nuorukaisen korkein huippu on tunnettu Mont Blanc (4810 m) ja Alppien tunnetuin kasvi ehkä Edelweiss? Kuvaa kun katsoo, ei uskoisi, että siellä kasvaisi mitään elollista.

Alppien itäisen pään matkailukohteista on suosiotaan viime vuosina kasvattanut  Slovenia. 
Balkanin helmeksi kutsuttu Välimerellinen rantakohde tarjoaa myös noin 40 laskettelukohdetta talvimatkaajalle. Tarjolla on rantalomaa kesällä ja laskettelua talvella. Piipahdus yhteen Euroopan pienimmistä pääkaupungeista, Ljubljanaan, on paluu historiallisiin roomalaisaikoihin. Kaupungin nimi tarkoittaa "rakastettua" ja sellaisia ovat myös slovenialaiset. Ystävällinen palvelu on taattu pikku putiikeissa, toreilla ja kahviloissa.

Yhdistä Alpit ja shoppailu lentämällä Milanoon tai Torinoon ja reissaamalla noin tunnin-puolentoista ajan kohti luoteista Valle d´Aostaa. Uskomattoman kauniilla Alppiseudulla tarkenee usein lasketella T-paidassa. Kaiken kruunaavat hulppeat maisemat ja tukeva alppiruoka
Laaksossa sijaitsee myös harvinainen verovapaa ostoskaupunki, Livigno! Verovapaus säädettiin aikanaan turvaamaan tämän vaikeiden yhteyksien päässä sijaitsevan kaupungin elinkeinoa. Nyt sinne pääsee kätevästi talvella kahta reittiä ja kesällä kolmea. Verovapaus on silti säilynyt.

Lasketeltuaan tarpeeksi voi reipas matkaaja ajella Aostan kaupunkiin nauttimaan kahvit vuodesta 1886 toimineeseen Caffe Nazionaleen. Shoppailun voi aloittaa Torinossa, jossa 16000 liikettä, 60 toria ja 12 kilometriä katettuja ostoskäytäviä voivat jo kyllästyttää himoshoppaajankin. Vai voivatko? Milanoon Aostasta ajaa ruuhka-aikana noin 1,5 h. Sen shoppailumahdollisuudet ovat monen tiedossa ja vaatisivat kokonaan oman bloginsa.
Ikävä kyllä, italialaiset vaate- ja kenkäkoot eivät minunkokoiselleni ihmiselle ole parhaat mahdolliset. Eivätkä välttämättä kukkarollenikaan. Upeita, uskomattomia shoppailukeitaita Pohjois-Italia silti tarjoaa, siis ruuan, viinin, maisemien ja kulttuurin lisäksi. 
Kerro meille oma matkatarinasi, kommentoi tähän blogiin!
Oletko ajanut italialaisella moottoritiellä, entä alppitiellä? Mikä on paras keino selvitä?

Kiitorata näkyvissä

Kaasua ja silmät kiinni, sormi "töötille"?
Sydän lakkaa tykyttämästä koneen laskeutuessa turvallisesti koti-Suomeen!

Minkälaista pakettia kaipaat Pohjois-Italiaan tai muualle suuntautuvalle reissullesi? Klikkaa ja kurkista tarjontaa tästä. Paras tai pahin autoreissukokemuksesi? Oletko matkustanut Italian rautateillä? Kerro ja jaa kokemuksiasi!
Lämpimät terveiset jäätäväksi betonimöhkäleeksi muuttuneesta opiskelijaboxistani! Outi

Klik, klik - halpa lento halpalentoyhtiöstä ja itse valutettua pehmistä

Ajatukseni alkoivat askarrella halpalentoyhtiöiden ja  itsepalvelun parissa luettuani artikkelin  "Ilmojen tylyttäjä" (HS 13.2.2011).
Tässä yksi lause suoraan artikkelista:
"Ryanairin salaisuus on sen pelkistetyssä palvelukonseptissa: ota tai jätä, me emme mielistele. Siinä se muistuttaa Ikeaa tai suomalaisia muutama vuosi sitten kovasti kiihdyttänyttä Lidliä".

Itse pidän kaikkien näiden yritysten luomaa kilpailutilannetta kuluttajan kannalta hyvänä, kunhan en päästä ajatuksiin mukaan näkemyksiä kestävästä kehityksestä ja "Itämeren tilasta" (joka omassa kielessäni  tarkoittaa aina laajemmin koko maapallon tilaa ja tulevaisuutta).

Työssäni kansainvälisessä, ruotsalaisomisteisessa konsernissa liikematkat tehtiin aina sopimuslentoyhtiön koneilla. Lentoyhtiö oli, tottakai, ruotsalainen. Liikematkoilla harvemmin käyneet kauhistelivat lippujen hintoja ja lähettivät minulle meilillä esimerkkiä: "Olisit saanut xxx euroa halvemmalla liput täältä ..."
Totta se olikin. Mutta, se iso mutta: 
Oliko kiireinen liikematkaaja valmis tekemään kaiken toiminnan matkan varaamisen jälkeen itse? Laskiko matkaaja verot ja matkatavaramaksut lipun hintaan? Oliko matkaajalla aikaa lentää vähän syrjemmälle ja matkata sieltä itsenäisesti kokouspaikalle? Oliko matkaajalla aikaa odotella, jos kone jommassa kummassa (tai molemmissa) päissä olisi myöhässä? Oliko matkaajan aikatauluun varattu minuutit pelkästään koneesta tuloterminaaliin siirtymiselle? Alkaako kokous ilman matkaajaa, vai odotellaanko häntä? Ehtiikö halpisyhtiön koneella toisen yhtiön jatkolennolle? Mahtuuko matkaaja halpisyhtiön koneen penkkiin (tälläistäkin tapahtui, uskokaa)? Jos kokous peruuntuu tai kokouksen ajankohta muuttuu (jota tapahtui, uskokaa), saammeko rahat takaisin? Tätä rataa kulkivat perusteluni vuosi toisensa jälkeen.
                                       
On kuitenkin loistavaa, että vapaa-ajan matkaaja pääsee edullisesti lentoon! On vain tiedettävä kaikki asiat, jotka vaikuttavat lipun lopulliseen hintaan ja matkustusmukavuuteen. Lisätään verot, mahdolliset matkatavarakustannukset, "hyvän penkin" - lisämaksu, kulkeminen kaukaisemmalta kentältä lopulliseen kohteeseen, epämukavat lentoajat, matkaamiseen varattava varoaika myöhästymisien varalta...

Lähtökiihdytys

Monta onnellista matkakertomusta olen kuullut "halpismatkustajilta". Pienet epäkohdat eivät tunnu epäkohdilta, kun niihin on osannut etukäteen varautua. Usein koneetkin ovat nykyisin suuremmilta yhtiöiltä vuokrattuja, tuttuja konetyyppejä. Matkustaminen on kyllä ihanaa! http://kisa.matkapaikka.fi/shoppailijat 

Artikkeli palautti mieleeni myös eilisiä ajatuksiani.
Olin pitkästä aikaa Ikeassa. Nuoren seuralaiseni kanssa kehkeytyi siellä vilkas keskustelu - hänen mielestään nerokkaasta - Ikean palvelukonseptista. En minä sitä kiistä. Mielelläni soisin, että olisin sellaisen itse aikanaan keksinyt.
Ostosten jälkeen pehmistä tilatessani sain mukaani tyhjän vohvelitötterön. Minut ohjattiin itsepalvelu-pehmiskoneen ääreen: "Paina tästä". Sain edullisen pehmikseni. Hyvältähän se maistui, eikä sen tursottaminen nyt kovin suuri vaiva ollut...
Nuori seuralaiseni oli otettu: "Tää on tosi hyvä idea, jää hyvä maku suuhun asioimisesta, eikä maksa paljon".
Hän keksi kyllä asian ytimen.
Mutta olemmeko valmiit tekemään kaikki itse, hinnalla millä hyvänsä?

Mitä mieltä itse olet itsepursotetuista pehmiksistä tai "halpislentoyhtiöistä"? Kaipaatko palvelua?
Kommentoi ja kerro meille tarinoita myös siitä, miten "halpismatkasi" ovat onnistuneet, mistä olet joutunut tinkimään ja mitä olet saanut tilalle?

Klikkaa myös tänne  http://kisa.matkapaikka.fi/shoppailijatja tutustu paketoituun matkaan.
Ovatko ne kokonaan yllätyksettömiä?

Aurinkoista, helmipakkasten viilentämää sunnuntaita! Outi

Pimenevää ilta Torontossa

Klik klik…

Viikonloppuna selailin kisasivujamme ja minuun iski aivan hirveä matkakuume. Viimeisestä ulkomaanreissusta on aikaa kohta kaksi vuotta, siis aivan liian kauan. Kävimme silloin ystäviemme luona Ranskassa. Siellä saimme nauttia ihanista kävelyretkistä viiniköynnösten raidoittamilla rinteillä, hyvästä ruuasta ja kiireettömästä olosta.

 Toki reissuun mahtui miesten kesken maastopyöräilyä vuorilla ja meidän naisten pitkiä shoppailuretkiä lähiseudulla. Matka oli meille aivan uudenlainen, ensimmäinen kerta lapsen kanssa. Moni pelotteli meitä pienen lapsen kanssa matkustamisesta ja kieltämättä hieman hirvitti kuinka lento menisi 6 kk ikäisen, hieman äänekkäämmän pojan kanssa.

Kaikki meni paremmin kuin olisin ikinä osannut edes toivoa. Lentokoneessa poika lähinnä hauskuutti muita matkustajia ja automatkan kentältä kyläpaikkaan hän nukkui. 


Nyt olemme miettineet seuraavaa matkaa mihin voisimme lähteä ja intoa suunnitteluun tietenkin tuo mahdollinen matkalahjakortti, jonka voittaa ryhmä joka on kerännyt eniten klikkauksia omaan linkkiinsä. Olemme taas haasteen edessä. Meillä asuu mitä vilkkain 2-vuotias pojanviikari. Toisaalta olen sitä mieltä, että lasten kanssa voi lähteä mihin vaan, mutta toisaalta mieleeni hiipii pelko jos valitsemmekin ihan väärin.


Onko teillä kanssamatkailijat hyviä ideoita vilkkaan pikkupojan kanssa reissaamisesta. Äiti tietenkin haluaisi päästä hieman shoppailemaan ja isä kävi mielellään kuuntelemassa paikallista musiikkia, poikaa taas kiinnostaa tietenkin autot ja kaikki yleinen pöllöily. Käy klikkaamassa linkkiämme ja jaa hyvät matkaideat tänne meidän blogiin.


http://kisa.matkapaikka.fi/shoppailijat


Hyvää alkavaa viikkoa
Anu

Uuden edessä ... klik klik

 Tässä sitä ollaan: uuden edessä. 

Aikuisena opiskelemassa, uudessa kaupungissa, uusien ihmisten keskellä. 

Uuden edessä. 

TAMK/Virrat on ottanut meidät kaikki lämpimästi vastaan, ja opiskelijaryhmämme sulautuu koulutalossa nuorten sekaan kuin .. vesi öljyyn.

Uutta tietoa ja oppia tulee joka päivä - kuka sanoo, ettei "vanhana" enää opi uutta? 

Ei ehkä niin helposti, mutta oppii kuitenkin.

Nyt kuitenkin on edessämme pähkinä, jonka kuoren rikkomiseen tarvitaan järeitä aseita. Niitäkin tälläisiltä "vanhoilta sisseiltä" varmasti löytyy, antakaa meille hetki aikaa kaivaa ne aivojemme ullakoilta. 

On nimittäin keksittävä uusia tapoja markkinoida KLIKKAUKSIA! 

Luit oikein, klikkauksia. Siis meidän tavoitteemme on saada mahdollisimman monta klikkausta sivustolle 

http://kisa.matkapaikka.fi/shoppailijat

ja kisan järjestäjän tavoite on tietenkin saada tunnettuutta palvelulleen. 

Miten sinä houkuttelisit kaverisi ja sukusi ja kaikki heidän tuttunsa klikkaamaan omaa sivustoasi? 

Voitamme matkalahjakortin. Pääsemme matkalle! 

Me, tottakai, olemme olleet varmoja voitostamme jo kisaan ilmoittautuessamme. 

Mutta MISTÄ  luistelivat yht´äkkiä nuo "Jääkiekkoilijat", jotka ovat tehneet rohkeita laitataklauksia ja ovat jo - synkimmissä ajatuksissamme - ylittäneet maaliviivan? 

Pelikatkon puhaltaminen oli jo lähellä, mutta mehän emme luovuta! Jos "Jääkiekkoilijat" tarvitsevat matkalahjakorttia kipeästi, niin tarvitsemme me myös. Ehkä jopa kipeämmin! 

Siis alkakoon NHL-tason taisto Shoppailijat vastaan Jääkiekkoilijat! Olipa valmentajanne tässä kisassa vaikkapa itse Aravirta, me emme ota yhtään aikalisää!

Blogimme on vasta muotoutumassa: tuleeko siitä viisaiden ajatusten, syvällisten mietteiden, matkakokemusten, klikkauskilpailun seuraamisen, elämänviisauksien, "lasten suusta" - juttujen, harrastetarinoiden-blogi? Vai näiden kaikkien yhdistelmä?

Kommentoi sinä, lukijamme. Mitä haluaisit lukea? 

Sitä ennen: klikkaa sivullemme! Kommentoi blogia ja kerro, olisiko juuri Sinun matkasi räätälöity, valmis pakettimatka, vai menetkö mielummin reppureissulle? Vai molempi parempi?

Liika ennakkosuunnittelu ei ole kaikille sopivaa, toiset eivät tule toimeen ilman sitä. Kumpi sinä olet? Jatketaan juttua!

Klikkaa siis tänne: http://kisa.matkapaikka.fi/shoppailijat

Hyvää yötä! Outi